BLE (NESTEN) SPIST AV ET TROLL ☂ 006

Koska vuoret ovat suurempia aidan toisella puolella, kymmenen mutkaakaan suunnitteluvaiheessa eivät saaneet päätäni käännettyä sen suhteen, että olisin jättäytynyt pois viime viikonlopun seikkailusta. Suuntana siis oli, kuten alunperin oli suunniteltu, Trolltunga. Porukka ja reissun kohde ehtivät viikon kuluessa vaihtua melkoisen moneen kertaan, mutta lopulta linja-auto numero 930 suuntasi lauantaiaamuna kohti Oddaa, kyydissään meidän kahdeksanhenkinen porukka ja miljoona muuta vaellusintoista vaihtaria.

Gresset er grønnere og fjellene større på den andre siden og derfor må én dra fra de syv fjellene til et sted der det finnes mer fjell, ikke sant? Altså til Odda, fordi der finnes det nemlig Trolltunga, som ligger i sluttet av én av de mest populære fotturer i hele Hordaland. Planlegging var ikke så veldig enkelt: destinasjonen og gruppen endret seg ganske mange ganger i løpet av uka, men til slut fant jeg meg selv i en gruppe med syv andre utvekslingsstudenter som skulle til Odda på lørdag morgenen. 

Jos palataan vielä reissun suunnitteluun, niin suurin ongelma oli se, että en omistanut kunnollisia vaelluskenkiä, enkä myöskään esim. makuupussia tai sopivaa reppua. Makuupusseja ja telttoja varten ryhmämme kokoontui Fantoftin Tenants unionin tavaranvuokrauspisteellä torstaina ja perjantaina suuntasimme Åsaneen saksalaisen kaverini kanssa ostamaan mm. kenkiä minulle. Löysin alennuksesta hyvät nilkkoja tukevat coretex-vaelluskengät, muistaakseni 600kr, superkevyen 20l vedenpitävän repun 190kr ja päädyin myös ostamaan oman makuupussin kahdesta syystä: 1) Fantoftin kirppu- ja ludeongelmien vuoksi mua pelotti ottaa mukaan sieltä vuokrattu, miljoonalla ihmisellä käytössä ollut makuupussi ja 2) G Maxissa oli sopivasti alennuksessa 600 kruunulla täydellinen kevyt, todella pieneen tilaan mahtuva, mutta kuitenkin riittävän lämmin pussi. Vuokramakuupussin olisin joutunut virittämään joillain naruilla kiinni reppuun, tämä oma sen sijaan mahtui sisälle asti. Mäkkärin ja ruokaostosten jälkeen selvisin kotiin nukkumaan ja aamulla herätys soikin taas jo ennen kuutta.

En av de viktigste tingene jeg måtte gjøre før lørdag, var å kjøpe fjellsko og leie en sovepose. Skoene fant jeg på G Max i Åsane sammen med en sånn ordinær, vanntett ryggsekk (har bare Kånken med meg) og en egen sovepose, fordi den som jeg hadde leiet var så gammel, tynn og stor at det ville vært vanskelig å bære den. Og kanskje var jeg til og med litt redd av lopper og sånn...

Bussimatka oli tuskaisen pitkä, muistaakseni 2h 45min ja sisälsi mm. yhden autolauttapätkän. En olisi ihmetellyt vaikka lipun hintaan (270kr) olisi sisältynyt joku maisemalisäkin, oli vähän ristiriitaiset tunteet kun olisi halunnut toisaalta nukkua, mutta toisaalta ahmia jokaisen vilauksen käsittämättömän upeista viewsseista :D Oddaan päästyämme odottelimme vielä taksia varmaan tunnin verran ja lopulta pääsimme aloittamaan vaelluksen joskus kahden maissa.

Bussen 930 tok oss direkte til Odda, med nesten 3-timers kjøretur, som var fylt med kjempevakre utsikter, hvilket gjorde at vi ikke kunne sove så mye som vi trodde vi kunne. I Odda måtte vi da vente på en taxi (det tok kjempelang tid fordi vi var 8 og de fleste av taxibilene var for max 7) og da vi endelig kom til begynnelsen av turen, var klokken ca. to. 

Ensimmäinen kilometri oli aika tuskainen. Pelkkää jyrkkää mutaista mäkeä kivistä tehdyillä portailla ja satunnaisilla pätkillä köyttä varustettuna. Siinä kohtaa kun päästiin ensimmäisen kilometripylvään kohdalle oli vähän epäuskoinen olo: Vastako me 1km ollaan kavuttu?? Vielä 10 jäljellä?? Onneksi seuraavat pari kilometriä olivat paljon helpompia, minkä jälkeen toinen vaativampi pätkä oli ennen 4km-viittaa. Noissa jyrkimmissä pätkissä ei paljon tullut muualle katseltua kuin keskittyneesti omiin jalkoihinsa, mutta tasaisemmalla maalla ehti vähän nauttia maisemistakin! Hauskin huomio matkan varrella oli yksi tasaisempi laakso, jossa tönötti ehkä tusina kesämökkiä! :D

Den første kilometeren var slitsom, for å si det mild. Gjørmete steintrappa den første halvdelen og så en bar, kjempegjørmete bakke den andre halvparten. Det kom også en annen lengre og brattere stigning 1km senere, men etter det var turen ganske flott, lett og deilig å gå. 

Meillä oli tavoitteena päästä Trolltungalle seitsemän maissa, jotta meillä olisi hyvin aikaa löytää kuiva paikka teltoille ja saada ne pystyyn ennen pimeää. Tämän vuoksi emme pitäneet kovin pitkiä taukoja, sillä emme osanneet arvioida millä tahdilla pysyisimme aikataulussa. Perillä olimme kuitenkin juurikin seitsemän aikoihin, eli matkassa ylös kesti 5 tuntia. Ensimmäiset 4km olivat tosiaan ne raskaimmat, mutta kun niistä oli toivottu, niin loppumatkasta en ainakaan minä ollut edes väsynyt, vaan muutama ylimääräinen kilometri olisi mennyt ihan helpolla perään.

Vi måtte finne oss fram til Trolltunga før det ble mørkt og derfor hadde vi ikke noe lenge pauser underveis. Turen tok oss 5 timer i totalt. De første 4km var de tyngste, men etter de ble det såpass lettere å gå, at til slutt kunne jeg lett har gått litt lengre uten å ha følt meg helt død :D

Ilta meni ottaessa pakolliset kuvat peikon kielellä ja pystyttäessä teltat, joista yhdestä puuttui kokonaan päälikangas, joten jouduimme ahtaamaan molempiin 4:n hengen telttoihin yhden ihmisen lisää. Yö oli juuri niin epämukava kuin voi vaan kuvitella, joten ei siitä sen enempää. Aamulla pakkasimme ripeästi kamat kasaan ja lähdimme vähän ennen kahdeksaa paluumatkalle. Koska tiesimme mitä oli edessä, eikä meillä ollut mitään suurempaa kiirettä, otimme pari pidempää paussia matkan varrella ja etenimme mukavassa temmossa nauttien aamupäivän yhtäkkisestä auringonpaisteesta. Lauantaina toiseen suuntaan kulkiessamme oli koko matkan aika pilvistä ja vettäkin ripotteli jossain kohtaa hieman, mutta paluumatkan sää oli todella upea! Kävi hyvä tuuri, sillä edelliset pari päivää olivat olleet sääolosuhteiltaan niin huonot, että eräs menomatkalla vastaan tulleista kertoi joutuneensa viettämään ylhäällä yhden ylimääräisen yön, koska sää ei ollut suosinut takaisinpaluuta.

På kvelden tok vi bildene på tungen og satt opp teltene våre. Vi hadde to telter for 4 personer og én for to personer, men den manglede et regntrekk, hvilket gjorde at vi ikke kunne bruke den og måtte ha 5 personer inni begge to av de større teltene. Natten var akkurat like ukomfortabel som man bare kan tenke seg på, men jeg tror at alle fekk sovet litt uansett. På morgenen begynte det å blåse og vi gjorde oss klare for å dra ganske tidlig pga. at det var så kaldt. For vi nå visste hva som ventet oss, tok vi litt mer tid til å bare nyte av utsikten og av sola, som dukket opp plutselig kanskje to timer etter vi hadde dratt fra tunga. Vi var kjempelykkelige med været, fordi det hadde vært virkelig dårlig på fredag. På lørdag, når vi var på vei opp, møtte vi nemlig en man som sa at han var nødt til å vente en ekstra natt der oppe før det hadde vært mulig å dra tilbake. 

Päästyämme takaisin lähtöpisteeseen viiden tunnin ja 11 kilometrin kuluttua, saimme taas odotella taksia ainakin tunnin, jonka jälkeen Oddassa saimme odotella vuorostaan bussia puoli neljään saakka. Paluumatkan reitti oli hieman eri kuin menomatkan, joten jouduimme vaihtamaan bussia kerran ja jälkimmäinen bussi ajoi kahden autolauttapätkän kautta! Matkan loppupuoliskolla uni voitti jo mennen tullen maisemat ja kun lopulta tunnistin bussin ajavan tutussa harmaan sateisessa säässä Damsgårdveieniä kohti bussiasemaa, tuli ihan sellainen lämmin "Ah, vihdoin kotona!" -fiilis.

Etter fem timer og elleve kilometer, kom vi endelig tilbake til begynnelsen av turen og måtte vente på en taxi der ganske lenge. Taxien tok oss til Odda, der vi ventet litt ekstra på bussen og spist noe vel-fortjent pizza i mellomtiden. Klokken halv fire tok vi den første bussen til en ferjekai, der vi bytte til en annen buss som faktisk gikk på to forskjellige ferjer underveis! Etter en lang dag var det umulig å holde seg våken i bussen, selvom utsikter var så vakre hele veien til Bergen. Jeg var så utrolig glad for å våkne opp til den vanlig, grå regn rett før vi kom til Nesttun, "Endelig hjemme!" var den første tanken da!

Ensimmäiseltä ihan oikealta vaellusreissultani tarttui siis itse kokemuksen lisäksi mukaan iso kasa muistoja kuvienkin muodossa, sekä flunssa, joka piti mut enemmän tai vähemmän sänkylevossa tiistain ja keskiviikon. Reissu oli kuitenkin ihan 10/10!