TORSTAI
Voin rehellisesti myöntää, etten ole koskaan ollut niin paniikissa ja pahoinvoiva ennen mitään koetta tai tenttiä, kuin mitä tuolloin olin. Mun kirjallisuuskurssistani oli siis suullinen tentti (mitkä on Norjassa tosi yleisiä ainakin lukiossa ja yliopistoissa) ja koska kyseessä oli mun ensimmäinen suullinen tenttini ikinä (puhumattakaan siitä, että se oli tietenkin vedettävä norjaksi) ja isoin koealue (1000s.) mitä mulla on koskaan ollut, oli paniikki sen mukainen jo keskiviikkoaamusta alkaen. Asiaa ei auttanut yhtään se, että en ollut edes lukenut koko pensumia, koska en saanut esimerkiksi draaman analyysin kirjaa koskaan käsiini (kirjastossa vain 1kpl). En ollut myöskään kerrannut lukemiani näytelmiä, vaan keskityin lähinnä niihin kahdeksaan romaaniin, joista olin lukenut 1.5 :D Romaanien lisäksi opettelin tärppeinä lyriikan 5 konventiota(?), narratologian termistöä ja keskeisten kirjailijoiden debyytti- ja läpilyöntiteosten nimet ja julkaisuvuodet.
No arvatkaapa, mistä mun koe sitten lähinnä koostui? Draaman analyysistä ja pensumin draamoista, jotka olin siis kyllä kurssin aikana jotenkin lukenut, mutta joille en sen jälkeen ollut suonut ajatustakaan. Yksi kysymys oli lyriikasta ja se oli sellainen, että pääsin selittämään juurikin nuo konventiot. Ja kiitos mun vuosilukupänttäämisen, pääsin vastaamaan ilman mitään miettimistä myös kun sensori kysyi suoraan, että minä vuonna Nordahl Griegin Vår ære og vår makt on ilmestynyt.
On totta, että suullinen koe ei ole kovin mukava sen takia, että koskaan ei tiedä mitä odottaa ja kysymyksiä ei voi skipata kuten kirjallisessa voisi. Miettimisaikaakaan ei ole, vaan vastaus pitää tulla heti jos sen tietää. Googlasin kuitenkin keskiviikkoiltana paniikissa ohjeita suulliseen kokeeseen menijöille, ja jossain sanottiin aika hyvin se, että sensorit haluaa sun osaavan ja pystyvän vastaamaan aina edes jotain. Ja jos et osaa vastata, muuttavat he kysymystä hieman. Tämä oli ihan totta ja sen 20 minuuttisen aikana varsinkin draaman analyysin käsitteitteitä kun kysyttiin niin sensori joutu muuttamaan kysymystä miljoona kertaa, ennen kun mä sain jotain vastattua. Tästä tuli vähän sellanen olo, että enhän mä osannut yhtään mitään ja kun menin odottamaan tuomiotani, ajattelin lähinnä, että jos tulee D niin saan olla tyytyväinen. Mut kutsuttiin takaisin sisään ja meinasin pyörtyä kun sensorit heitti että B tuli kun osasin kuulemma niin hyvin yksityiskohtia!? En olis ikinä uskonut.
PERJANTAI
Perjantai oli ensimmäinen päivä mun 1.5kk pituista joululomaani. Enää ei tarvinnut mennä koko päiväksi kirjastolle pänttäämään tai stressata tulevasta tentistä, vaan mä olin vapaa tekemään ihan mitä vaan. Ongelma oli kuitenkin se, että kaikilla muilla tuntui olevan vielä kamalasti koulujuttuja, joten hengasin yksikseni sekä perjantain, että lauantain. Perjantaina oli kaunis pilvetön taivas, joten päätin kiivetä iltapäivällä vielä viimeisen kerran Fløyenille. Muuten päivä meni Netflixin parissa :D
Koska en saanut mitään seuraa kenestäkään lauantaillekaan ja ulkona satoi taas, olin koko päivän yöpuku päällä ja mun suurin saavutukseni päivän osalta oli se, että sain torstaina aloittamani Gilmore girlsin ensimmäisen kauden katsottua.
SUNNUNTAI
Bergenin Suomalais-Norjalainen yhdistys järjesti itsenäisyyspäiväjuhlan, johon aika moni meistä suomivaihtareista osallistui joko vieraana tai hommissa. Itsekin olin varasijalla töihin noihin juhliin, niistä olisi nimittäin saanut palkkaakin, mutta jouduin sitten vaan tyytymään osallistujan rooliin. Ruoka oli perinteistä suomalaista jouluruokaa (= kinkkua, laatikoita, lihapullia, rosollia jne.), esiintyjinä oli suomikoulun oppilaita torvisoittimineen ja tunnelma oli mukava. Oli kyllä tosi hassua kuulla ja puhua suomea pitkästä aikaa niin monta tuntia putkeen eri ihmisten kanssa, että otti ihan voimille. Juhlien jälkeen sovittiin parin tytön kanssa tiistaille treffit Linnanjuhlia varten :)
Mä oon oottanu koko syksyn tilaisuutta päästä Paradisin, laittaa letit päähän ja lähettää toi snäppi yhdelle Kaizersia kuuntelevalle kaverilleni :D hän oli kyllä vahvasti sitä mieltä, että Janove ei ehkä tarkoittanut Bergenin Paradisia, mutta mutta...
MAANANTAI
Mun intensiivinen aika lailla minuuttiaikataulutetut viimeiset neljä päivää alkoivat. Tän viikon osalta mulla on siis ollu koneella joka päivälle oma "to do list", joka sisältää kaiken siitä, mitä mun pitää minäkin päivänä syödä milläkin aterialla, siihen mitä mun pitää pyykätä ja mitä asioita hoitaa kodin ulkopuolella. Maanantain ohjelmaan kuului mm. Bellan vapaapäivän hoito ja pakkauksen aloittaminen.
TIISTAI
Aamulla suuntasimme kolmen saksalaisen tytön kanssa Ikeaan aamupalalle, sieltä Sydneshaugenille hakemaan mun arrival/departure formiin allekirjoitukset ja sen jälkeen maailman suurinta piparikaupunkia katsomaan! Meidän kaikkien henkinen ikä tippui ainakin 10 vuotta kun päästiin sinne sisälle, ihan käsittämättömän hieno kokonaisuus ja ihana piparintuoksu ilmassa! Pipari-ihmeiden jälkeen menimme Bryggenille ostamaan joulukortteja, mistä mä lähdin pikaisesti kotiin syömään ja sitten kuudeksi Victorialle itsenäisyyspäivän illanistujaisiin suomiseurassa. Oli ihan huippumukava ilta ja vähän jäi harmittamaan, kun juuri noihin paikalla olleisiin suomalaisiin en ollut juurikaan aiemmin tutustunut ja sitten jäi tuo ilta meidän viimeiseksi :(
KESKIVIIKKO
Viimeisten pyykkien pesu aamulla, lisää pakkaamista ja sitten tallille ratsastamaan Bellalla vielä viimeistä kertaa. Toin kypäräni, saappaanvarret ja satulasaippuan kotiin, hanskat multa joku pölli tai sitten onnistuin vain todella lahjakkaasti kadottamaan ne. Nyt mun huone haisee mukavasti kun kaikki sateessa kastunut likainen tallikama on täällä... Tallireissun jälkeen vaihdoin vaatteet ja söin pikapikaa, jonka jälkeen lähdin kaatosateessa kohti Fantoftia, sillä sain mun lakanat, pyyhkeet ja ovinaulakon kaupattua yhdelle suomalaisista, joka on jäämässä vielä kevääksi. Nyt mulla ei sitten olekaan muuta ylimääräistä tavaraa kuin kuivausteline, Ikean huopalaatikot ja vaatehyllykkö, jotka varmaan jätän vapaaksi riistaksi Grønneviksørenin asukkaille. Vähän ahdistaa tosiaan kun ei ole sitä vaakaa, enkä yhtään muista miten painava se 20kg laukku oli tänne tultaessa, joten mieluiten jättäisin mahdollisimman paljon tavaraa tänne.
HUOMENNA
on suunnitelmissa aamulla käydä vihdoin palauttamassa mun risa macbook-laturini, kurkkaamassa jos Akademikassa on vielä UiB-huppareita mun koossani jäljellä (toivon melkein ettei olisi, koska en tiedä miten saisin sen tungettua mihinkään mun laukuistani...) ja lopuksi final packing ja huoneen kuuraus lattiasta kattoon Sibin ohjeiden mukaan. Kolmelta ajattelin ottaa bybanenin Fantoftiin, palauttaa mun avaimet ja vaskekort sinne, napata Katja seuraksi ja suunnata lentokentälle. Tähän aikaan huomenna olenkin sitten jo Suomessa!?
Mun intensiivinen aika lailla minuuttiaikataulutetut viimeiset neljä päivää alkoivat. Tän viikon osalta mulla on siis ollu koneella joka päivälle oma "to do list", joka sisältää kaiken siitä, mitä mun pitää minäkin päivänä syödä milläkin aterialla, siihen mitä mun pitää pyykätä ja mitä asioita hoitaa kodin ulkopuolella. Maanantain ohjelmaan kuului mm. Bellan vapaapäivän hoito ja pakkauksen aloittaminen.
TIISTAI
Aamulla suuntasimme kolmen saksalaisen tytön kanssa Ikeaan aamupalalle, sieltä Sydneshaugenille hakemaan mun arrival/departure formiin allekirjoitukset ja sen jälkeen maailman suurinta piparikaupunkia katsomaan! Meidän kaikkien henkinen ikä tippui ainakin 10 vuotta kun päästiin sinne sisälle, ihan käsittämättömän hieno kokonaisuus ja ihana piparintuoksu ilmassa! Pipari-ihmeiden jälkeen menimme Bryggenille ostamaan joulukortteja, mistä mä lähdin pikaisesti kotiin syömään ja sitten kuudeksi Victorialle itsenäisyyspäivän illanistujaisiin suomiseurassa. Oli ihan huippumukava ilta ja vähän jäi harmittamaan, kun juuri noihin paikalla olleisiin suomalaisiin en ollut juurikaan aiemmin tutustunut ja sitten jäi tuo ilta meidän viimeiseksi :(
KESKIVIIKKO
Viimeisten pyykkien pesu aamulla, lisää pakkaamista ja sitten tallille ratsastamaan Bellalla vielä viimeistä kertaa. Toin kypäräni, saappaanvarret ja satulasaippuan kotiin, hanskat multa joku pölli tai sitten onnistuin vain todella lahjakkaasti kadottamaan ne. Nyt mun huone haisee mukavasti kun kaikki sateessa kastunut likainen tallikama on täällä... Tallireissun jälkeen vaihdoin vaatteet ja söin pikapikaa, jonka jälkeen lähdin kaatosateessa kohti Fantoftia, sillä sain mun lakanat, pyyhkeet ja ovinaulakon kaupattua yhdelle suomalaisista, joka on jäämässä vielä kevääksi. Nyt mulla ei sitten olekaan muuta ylimääräistä tavaraa kuin kuivausteline, Ikean huopalaatikot ja vaatehyllykkö, jotka varmaan jätän vapaaksi riistaksi Grønneviksørenin asukkaille. Vähän ahdistaa tosiaan kun ei ole sitä vaakaa, enkä yhtään muista miten painava se 20kg laukku oli tänne tultaessa, joten mieluiten jättäisin mahdollisimman paljon tavaraa tänne.
HUOMENNA
on suunnitelmissa aamulla käydä vihdoin palauttamassa mun risa macbook-laturini, kurkkaamassa jos Akademikassa on vielä UiB-huppareita mun koossani jäljellä (toivon melkein ettei olisi, koska en tiedä miten saisin sen tungettua mihinkään mun laukuistani...) ja lopuksi final packing ja huoneen kuuraus lattiasta kattoon Sibin ohjeiden mukaan. Kolmelta ajattelin ottaa bybanenin Fantoftiin, palauttaa mun avaimet ja vaskekort sinne, napata Katja seuraksi ja suunnata lentokentälle. Tähän aikaan huomenna olenkin sitten jo Suomessa!?
